Taloyhtiöiden leikkipaikat, osa 1

Pihalla leikkivät lapset ovat ihana näky. Tottakai heistä lähtee ääntä ja kommelluksia voi sattua, mutta nämä jälkipolven edustajat ovat tulevaisuuden tekijöitä, uudistajia, innovoijia ja kansantalouden tervehdyttäjiä ja ylläpitäjiä. Ennen tätä pitää heidän kuitenkin saada leikkiä, kokeilla ja kasvaa. Miten taloyhtiöissä tulisi huomioida leikkivät lapset ja leikkipaikat? Millaisia vastuita ja sääntelyitä näihin liittyy? Voiko taloyhtiö vain poistaa leikkipaikan, jos talossa ei tällä hetkellä asu lapsiperheitä? Näihin asioihin pureudumme seuraavissa Taloyhtiöiden leikkipaikat -artikkeleissa, joista tämä on ensimmäinen.

Jos lähdetään tarkastelemaan taloyhtiöiden leikkipaikkoja niitä koskevien asetusten ja määräysten näkökulmasta, on lista selattavista ja sisäistettävistä pykälistä melko pitkä. Leikkipaikkojen rakentamiseen liittyy jopa Maankäyttö- ja rakennuslaki, joka ohjaa kuntien asemakaavoitusta, vaikkei itse laista suoraan minimivaatimuksia leikkipaikkoja koskien olekaan. Laissa todetaan, että asuinrakennuksen yhteyteen tulee järjestää riittävästi ulkotilaa leikkipaikkoja ja oleskelualueita varten. Ne on turvallisesti erotettava liikenteelle varatusta alueesta. Tilojen riittävyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös lähiympäristön tarjoamat vastaavat tilat ja alueet sekä kiinteistöjen yhteiset järjestelyt. Tämä tarkoittaakin, että asemakaavoissa on otettava huomioon turvallisen leikin mahdollisuus, kun uusia rakennuslupia myönnetään. Tämä on myös kaupunkilaisten etu, sillä näin varmistetaan tietyn alueen olevan varattu lasten leikkitoimintaa varten. Asemakaavamääräyksillä voidaan myös antaa tarkempia ohjeita leikkipaikkojen toteutuksesta, kuten sijainnista ja koosta ja tavoittavuudesta ympäröivistä rakennuksista. Näitä asioita ei yleensä taloyhtiöissä tarvitse pohtia paitsi sellaisessa tapauksessa, että joku keksisi luopua leikkipaikasta. Tällöin on tarkistettava, mitä sanoo voimassa oleva asemakaava.

Leikkipaikkojen turvallisuus

Taloyhtiön arjessa leikkipaikkojen osalta relevantimpaa ovat leikkipaikkoihin liittyvät erilaiset turvallisuusvaateet. Turvallisuudesta vastaa taloyhtiön hallitus, joten vaikkei heistä kenelläkään olisi leikki-ikäisiä lapsia ja telineillä ei tulisi enää kiipeiltyä, on leikkipaikka silti hyvä ottaa haltuun. Pelastuslaki velvoittaa rakennuksen omistajan ja haltijan huolehtimaan vaaratilanteiden ja onnettomuuksien ennaltaehkäisystä ja leikkipaikkojen kohdalla tämä tarkoittaa esim. paloturvallisuutta ja poistumisreittien esteettömyyttä. Jos taloyhtiössä on yli kolme huoneistoa, on sen laadittava pelastussuunnitelma ja tässä on jollain tasolla huomioitava luonnollisesti myös leikkipaikka. Eli vaikka pelastuslaki ei anna suoria ohjeita leikkipaikkaan liittyen, on sen turvallisuudesta huolehtiminen hallituksen vastuulla. Siksi leikkipaikka onkin tarkistettava ja huollettava säännöllisesti. Siihen velvoittaa kuluttajasuojalaki, jonka piiriin taloyhtiöissä sijaitsevat leikkipaikat sitten jo kuuluvatkin suoraan.

Leikkivälineiden tulee täyttää niille asetetut turvallisuusvaatimukset. Vaikka vanhoja leikkivälineitä ei tarvitse päivittää uusimpien standardien mukaisiksi, on silti varmistettava, etteivät aiheuta vaaraa käyttäjilleen. Taloyhtiöiden pihoilla ei tulekaan käyttää ns. markettimallisia leikkitelineitä vaan huomioida, että hankittavat leikkivälineet ja -telineet täyttävät ajanmukaiset SFS-EN 1176 ja SFS-EN 1177 -standardit. Nämä standardit sisältävät erityisiä määräyksiä eri välinetyypeille, kuten keinut ja liukumäet. Pelkkä standardi ei toki takaa turvallisuutta vaan on myös huolehdittava oikeanlaisesta asennuksesta ja säännöllisestä huollosta. Näin yhdenkään taloyhtiön ei tarvitse pelätä kauhutarinoita omalta pihaltaan vaan leikkiminen voi tapahtua turvallisesti.