Katse kattojen ylle -vai katon pinnalle?

Jotta talo pysyy kunnossa ja pitkäikäisenä, on siitä pidettävä huolta. Katto on rakennuksen kunnossa pysymisen kannalta yksi oleellisimmista asioista, sillä katto joko suojaa tai ei suojaa, kaikkea sitä, mitä sen alla on. Sateet vetenä ja lumena, tuulet, roskat ja muut joko pääsevät vaurioittamaan alapuolisia rakenteita tai sitten eivät. Tästä syystä katon tärkeys rakennuksen terveenä säilymiselle on hyvä tiedostaa jokaisessa taloyhtiön hallituksessa. Säästäminen väärässä kohtaa, saattaa aiheuttaa mittavia lisävahinkoja, joiden korjaaminen vie sekä aikaa että rahaa. Tässä artikkelisarjassa keskitymmekin nyt kattoihin ja aloitamme kartoittamalla eri kattomateriaalien ominaisuudet.

Asunrakennusten erilaiset kattomateriaalit ja niiden ominaisuudet

Asuinrakennuksissa käytetään yleensä kolmea erilaista vesikatemateriaalia: bitumikermiä, peltiä tai tiiltä. Kansankielessä vesikatto ja katto ovat synonyymejä toisilleen, mutta rakennusteknisesti katossa on kuitenkin eri osia, kuten vesikate, vesikattorakenteet ja yläpohja. Vesikatto on katon uloin osa, joka ottaa vastaan kaikki ne sateet, jotka vuosittain taivaalta päälle satavat. Katon muoto vaikuttaa paljon siihen, miten sadevedet ohjataan pois. Tasakatolle tarvitaan kattokaivot, kun harjakatolla vesi liukuu automaattisesti alaspäin.

Kattojen vesikatemateriaaleista yleisellä tasolla voidaan todeta, että peltikatteet ovat yleensä pitkäikäisimpiä ja bitumikermikatteet lyhytikäisimpiä. Bitumikermikatteen tekninen käyttöikä on keskimäärin 30, peltikatteen 50-60 vuotta ja tiilikatteen yltäessä jopa 100 vuoden käyttöikään. Katon rasitusolosuhteet ja huolto vaikuttavat kestoikään. Huoltotoimenpiteistä lipsuminen voi lyhentää katon elinikää jopa kymmenillä vuosilla.

Peltikatto

Peltikatot ovat suosittuja keveytensä ja huoltovapautensa ansiosta. Niitä on tyypillisesti kahta eri mallia; konesaumattu peltikatto, joka on erittäin pitkäikäinen ja tiivis, mutta kallis asentaa ja profiilipeltikatto, joka on edullisempi, mutta vaatii enemmän huoltoa ja on alttiimpi ruostumiselle. Peltikatto vaatii bitumikattoa suuremman kaltevuuden ja sen kantavana rakenteena on tyypillisesti puurunko.

Peltikattoja kerrostaloissa näkee paljon. Peltikaton uusiminen on kallimpaa kuin bitumikermin eli huopakaton, mutta oikein huollettuna ja kunnostettuna peltikatto on todella pitkäikäinen ja uusimisen tarve vähäinen.

• Elinikä
  • Keskiarvo: 40–70 vuotta, Konesaumattu peltikatto kestää hyvin hoidettuna jopa 100 vuotta, profiilipeltikatot kestävät noin 40–50 vuotta.
• Huollon tarve eli ruostumisen hallinta
  • Pinnoitetut pellit kestävät paremmin ruostetta. Pinnoitevaihtoehtoina tyypillisesti maalattu sinkitty teräs ja Pural-pinnoite.Naarmut ja vauriot on maalattava nopeasti ruostumisen estämiseksi.
  • Rännien ja vedenpoistojärjestelmän puhtaanapidosta huolehtiminen säännöllisesti

Huopakatto (kumibitumikermi)

Huopakatto on suosittu tasakatoilla ja loivilla katoilla sen vedenpitävyyden ja joustavuuden ansiosta. Se soveltuu erityisen hyvin loiville- ja tasakatoille, sillä se saadaan täysin saumattomaksi. Asennus vaatii kuitenkin huolellisuutta, jotta saumat ovat ja pysyvät tiiviinä. Bitumikermeillä on erilaisia käyttäluokituksia ja näistä ammattilainen osaa valita kohteeseen parhaiten soveltuvan. Yksi suurimpia valintaan vaikuttavia tekijöitä on katon kaltevuus, sillä osa materiaaleista ei kestä seisovaa vettä. Bitumikermit asennetaan aina siten, että ne muodostavat yhtenäisen vedeneristyksen liittymineen ja läpivienteineen.

• Elinikä
  • Keskiarvo: 20–40 vuotta, kumibitumikatteet ovat joustavampia, mikä parantaa niiden kestävyyttä
• Uusimiskustannukset
  • Täysi huopakattoremontti maksaa n. 50–120 €/m². Osittainen uusiminen mahdollista, kunhan se tehdään ajoissa. Vuosittaiset katon tarkastukset siis suositeltavia.
• Yleisimmät ongelmat, jotka hyvä tiedostaa
  • Lämpötilavaihtelut voivat aiheuttaa halkeamia ja ilmakuplia
  • Vedenpoiston ollessa huono, voi kosteuden kertyä rakenteisiin
  • Sammaleen ja levän kasvu, joka voi haurastuttaa pintakerrosta.

Tiilikatto

Tiilikatto on yksi perinteisimmistä kattomateriaaleista Suomessa ja tunnetaan pitkästä käyttöiästään ja klassisesta ulkonäöstään. Kerrostaloissa sitä näkee harvoin, mutta lyhyt katsaus niihin silti lienee paikallaan. Tiilikattojen materiaalina käytetään nykyään eniten betonitiiltä ja erilaisiin läpivienteihin on hyvä käyttää tehdasvalmisteisia läpivientikappaleita.

• Elinikä
  • Keskiarvo: 50–100 vuotta, betonitiilet kestävät noin 50–70 vuotta ja ovat nykyään suosituin vaihtoehto.
• Huollon tarve
  • Vuosittain: roskien ja sammaleen poisto ja sadevesijärjestelmän puhdistus
  • 10–20 vuoden välein: Suoja-ainekäsittely sammaleen kasvun ehkäisemiseksi.
  • Haljenneet tiilet on vaihdettava heti, sillä ne voivat johtaa vuotoihin.
• Paino
  • Raskas, noin 40–50 kg/m², joten vaatii vahvan kattorakenteen
• Korjauskustannukset
  • Osittaiset korjaukset edullisia, täysremontti 80-150 €/m² riippuen materiaalista ja työstä

Viherkatto

Viherkatto on yleistynyt viime vuosina ekologisena ja esteettisenä vaihtoehtona, mutta asuinkerrostaloissa sitä ei juuri näy. Muutama sananen kuitenkin myös viherkatoista.

Viherkatto on erinomainen lämmöneristäjä ja se pidättää sadevesiä, mikä vähentää kuormitusta sadevesiviemäreille. Sen tekninen käyttöikä on 40-60 vuotta riippuen salaojituksen kunnosta ja valitusta kasvillisuudesta. Huoltotarpeiltaan viherkatto on erilainen muihin kattomateriaaleihin verrattuna, sillä kasvillisuutta tulee lannoittaa ja kuivilla kausilla kastella. Mutta salaojituksesta ja vedenpoistosta tulee kuitenkin huolehtia, sillä makaava vesi tukahduttaa elävät kasvit. Suomessa viherkaton haasteena on routiminen, joten kasvit pitää valita siten, että ne kestävät pohjoisen ilmastomme. Viherkatot luokitellaan loiviin ja jyrkkiin. Siinä missä loivilla katoilla vettä saattaisi olla jopa liikaa, on jyrkillä katoilla huolehdittava kasvillisuuden paikallaan pysymisestä. Kantavien rakenteiden suunnittelussa pitää huomioida katolle kohdistuvat erilaiset kuormat, kuten viherrakenteiden asennuskuormat, kuivapaino, märkäpaino ja hoitokuormat. Mikäli katolla myös oleskellaan, on tämä huomioitava myös erikseen. Viherkattotyyppejä ovat muun muassa maksaruohokatto, niitty-/ketokatto, heinäkatto, katto- ja kansipuutarha.

Yhteenveto

Yhteenvetona voisimmekin todeta, että:

• Peltikatto on kevyt ja huoltovapaa, mutta ruostumisen estoon on kiinnitettävä huomiota.
• Huopakatto sopii hyvin tasakatoille, mutta on alttiimpi vaurioille.
• Tiilikatto on pitkäikäinen, mutta raskas ja vaatii säännöllistä huoltoa.
• Viherkatto tarjoaa ekologisia etuja, mutta vaatii paljon ylläpitoa ja rakenteellisia varautumisia.

Alla olevasta taulukosta näet vielä tiivistettynä eri materiaalien ominaisuudet ja niiden ominaisuuksien vertailua. Toivottavasti tämä auttaa sinua omassa hallitustyössäsi taloyhtiöissä. Artikkelisarjan seuraavassa osassa pureudumme kattojen huoltoon, kunnossapitoon ja elinkaariajatteluun tarkemmin. Mikäli kattoihin liittyvät asiat kiinnostavat toden teolla (ja mikseivät kiinnostaisi), on Kattoliitolla upea opas kattoihin liittyen. Toimivat katot ovat meidän kaikkien etu!

Materiaali	Elinikä	Paino	Huoltotarve	Säänkestävyys	Kustannukset
Tiilikatto	50–100 v	Raskas (40–50 kg/m²)	Kohtalainen (sammaleen esto, halkeamien tarkastus)	Hyvä, mutta alttiina sammaleelle	Korkea uusimiskustan-nus
Peltikatto	40–70 v (konesaumattu jopa 100 v)	Kevyt (4–10 kg/m²)	Matala (ruosteenesto ja pinnoitus)	Hyvä, mutta ruostumisriski	Keskikorkea
Huopakatto	20–40 v	Kohtalainen	Korkea (saumojen tarkistus, halkeamien esto)	Hyvä, mutta haavoittuvainen mekaanisille vaurioille	Kohtuullinen
Viherkatto	40–60 v	Hyvin raskas (80–150 kg/m²)	Korkea (kasvillisuuden hoito, salaojitus)	Hyvä lämmöneristys ja kosteudenhal-linta	Korkea alkuinvestoint